Ajattelin aluksi tehdä trilogiasta postauksen, vasta sitten kun kolmas kirja on saapunut, mutta olen kärsimätön.. eikä kolmoskirjasta ole vielä tietoakaan. Ja halusin jo lätistä näistä kahdesta.
Dark Rise, julkaistu vuonna 2021, aloittaa tehokkaan fantasiatrilogian jonka syvimpänä teemana on se aina yhtä tehokas ja ajankohtainen hyvä vastaan paha, valo vastaan pimeys. Trilogiassa on toki tuntuva hahmokaarti, mutta suurimpana läsnäolijana on mystinen nuorukainen Will. Vasta orvoksi jäänyt, vasta seitsemäntoista vuoden ikään ehtinyt nuorimies ei ole maailmastaan löytänyt omaa paikkaansa ja aloittaakin tarinan satamatyöläisen roolista. Hyvin pian, tarina kuitenkin ottaa jalat alleen ja Will päätyy lyömään hynttyyt yhteen tomeran miekkaneidon Violetin sekä uljaan soturi Justicen kanssa.
Willillä on kuitenkin paljon, paljon omia salaisuuksiaan, joiden salassapito ei pidemmän päälle uhkaa onnistua... puhumattakaan sitten, kun kolmikko löytää tiensä Justicen hajanaisen soturikomppanian luokse ja kohtaa viettelevän, ärhäkkään Jamesin, jolla tuntuu olevan historiaa Willin kanssa. Historiaa, joka ulottuu paljon kauemmaksi kuin kummankaan nuorukaisen nykyiset ikävuodet ansaitsisivat olettaa.
Juuri sen enempää ei voi sanoa paljastamatta sangen villeiksi yltyviä juonenkäänteitä, mutta kirja tempaisi mukaansa ensihetkeltä asti. Pidän suuresti ns. epäluotettavista kertojista: Will pitää suurimman salaisuuden myös itseltään sekä meiltä, lukijoilta. Vaikuttaahan hän vain huonoon tilanteeseen joutuneelta, auttavaiselta ja kauniilta nuorukaiselta: mitäpäs moisella salattavaa olisi?
Fantasiassa, etenkin tällaisessa varsin perinteisessä miekka ja magia-fantsussa, on hyvin paljon tiettyjä tarinankäänteitä ja trooppeja. Itse en niinkään häiriinny kliseistä: jotkut asiat vain toimivat jokaisen asiansa osaavan kirjailijan kädessä ja C.S. Pacat ehdottomasti mielestäni lukeutuu näihin.
Valo ja pimeys on meissä jokaisessa ja onkin vain kysymys, hyväksyykö sen seikan- Will ei ole täysin puhtoinen nuorimies, eikä ole kylmäävänkaunis Jameskaan. Mutta tie voi viedä sieluntoverit vielä mihin vain- Dark Heir jatkaa siitä, mihin Dark Rise jäi ja heittää lukijan suoraan vuoristorataan. Dark Heir parantaa ekasta kirjasta moninkertaisesti ja isosta sivumäärästään huolimatta, kirja kulkee joutuisasti eikä tunnu missään vaiheessa liian raskaalta. Vaikka käsitteleekin ekan kirjan tavoin niin kuolemaa, ihmisen sisintä pimeyttä, vallanhimoa ja noh, himoa ylipäätään. Ainakin omasta mielestäni kukaan hahmo ei tunnu turhalta: kaikilla on roolinsa mitä esittää. Toki Will ja James ovat ne, joiden ympärillä tarina pyörii (myös ulkoisesti: onhan James kaunis blondi ja Will on kalvakka mustahiuksinen ilmestys), ei Violet, mukaan lyöttäytyvä nuori soturi Cyprian, mystinen Devon tai edes kovaonninenKatherine-raukka tunnu ylimääräiseltä. Jokainen saa oman tilansa sanoa sanottavansa, tehdä uhrauksensa, tehdä tekonsa.
On piristävää, että vaikka tällainen fantasia onkin osittain ennalta arvattavaa (ja pidän siitä sellaisena, se on siksi niin kotoisa ja turvallinen genre), niin DR ja DH molemmat onnistuvat myös yllättämään. Ihan jokaista juonenkäännettä en ennustanut etukäteen, puhumattakaan sitä, mihin Jamesin ja Willin herkullisen kiehtova dynamiikka kehkeytyy...
Lisää odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti