torstai 23. maaliskuuta 2023

Angels Before Man: olemassaolon kyseenalaistamista, olemassaolon sietämätöntä kauneutta

 Törmäsin tähän kyseiseen kirjaan (suureksi häpeäksi...) Tiktokissa. Kirjoittaja on nuorukainen itse ja Angels before man on hänen esikoisensa. Joskus esikoiskirjoihin yritän suhtautua lempeydellä: ehkä kirjoittaja ei aina ole löytänyt vielä omaa tietään kirjoittajana, ehkä kirja ei olisi koskaan päätynyt, noh, kirjaksi ilman itsejulkaisemista. Noh, en tiedä hänen lähtökohtiaan enkä ala niitä myöskään arvuuttelemaan. Mutta kirjoittajan oman kertoman mukaan Angels before man on hyvinkin henkilökohtainen: katolinen kirkko ja kristinusko muutenkin omaavat hyvinkin monia puolia. Monelle ne näyttävät valitettavasti nurjemman puolensa, mutta ei siitä tällä erää sen enempää.... 

Luciferin karkottaminen Taivaasta on yksi omista suosikkitarinoistani, mitä tulee uskonnollisiin myytteihin ja legendoihin. En ole koskaan saanut erityisen uskonnollista kasvatusta itse, mutta olen toki kotoisin maasta, jossa kristinusko on pääasiallinen uskonto, joten tarinoilta ja uskolta on vaikea olla välttymättä (tästä voisi kirjoittaa kokonaisen esseen). Minulle kristinuskon tarinat näyttäyvät täysin samassa valossa kuin minkä tahansa muun uskonnon mytologiat ja legendat: kristinuskon kasvoton Jumala on vain yksi muiden joukossa, Amaterasun, Anubiksen, Allahin. Luciferin hahmo onkin usein otettu lämmöllä vastaan ateistien, agnostikkojen, jopa pakanoiden joukkoon. 


Yritän olla spoilaamatta liikaa, mutta pikkujuttuja saattapi lipsahdella. Hubsista.



Taivaan kaunein enkeli, jonka ainoa rikos oli kyseenalaistaa Luojansa. 


Tämä on se näkökulma, jolla Rafael Nicolás asiaa käsittelee: hänen Luciferinsa alkaa herkkänä kukannuppuna, jonka ainoa tehtävä on tuoda ympärilleen lämpöä ja kauneutta pelkällä läsnäolollaan. Nicolásin tarinassa Taivas on ankaran hierarkkinen puutarha, jonka pinta kiiltää sileyttään ja yhteisöllisyyttään, jossa enkelien ainoa olemassaolon tarkoitus on ylistää heidän Luojaansa. Jumala itse kohtelee enkeleitään usein kuin rakastettuja lemmikkejä: ottaa vastaan heidän kehunsa ja vilpittömän, ehdottoman rakkautensa, mutta lukijakin huomaa pian, että Jumalalla on kääntöpuolensa. 

Mikä sitten tekee Luciferista erilaisen? Miksi juuri Lucifer on se, joka alkaa kyseenalaistamaan omaa tehtäväänsä, kyseenalaistamaan sitä, miksi juuri hänen kasvonsa ovat ne kauneimmaksi julistetut, miksi juuri hänen ääntään kuunnellaan? 


Eikö Jumala hänet tällaiseksi tehnyt? 


Luciferin tarina resonoi varmasti meistä jokaisessa, joka on lgbtq-yhteisöön kuuluvainen, jokaisessa, joka on kokenut itsensä yksinäiseksi, syrjityksi, jokaisessa, jonka kyselevät sanat ovat kaikuneet kuuroille korville. Jokaisessa, jonka rakastava vanhempi, auktoriteetti, onkin osoittautunut joksikin aivan muuksi. Lucifer kyseenalaistaa Luojansa, kyseenalaistaa koko Taivaan hierarkian, pyrkii irti omasta tiukasta roolistaan. Lucifer rakastaa muitakin kuin Luojaansa, etenkin arkkienkeli Mikaelia, joka vastaa rakkauteen hieman häveten, epäluuloisena, vastahakoisesti. 


Jumalan raivo, kun se tulee, purkautuu isällisenä pettymyksenä, Luciferin kehoon kajoamisena, kohtauksena jonka jälkeen kirja piti hetkeksi sulkea. Yltyvän pahanteon ja hyväksikäytön Nicolás kuvaa äärimmäisen hienotunteisesti, suorastaan kauniisti, keskittyen Luciferin yltyvään katkeruuteen ja suruun, raivoon siitä, että Jumala ei näe häntä yksilönä, vain pidemmän ryhmän jatkeena, kukanvartena, jonka Jumala näkee oikeudekseen katkaista minä hetkenä hyvänsä. 

Nicolásin kirjoitustyyli on usein polveileva, runoileva, kuin joki, joka virtaa halki sivujen ja vie mennessään. Taivaan valon pystyy suorastaan näkemään, se hohtaa sanojen joukosta häikäisevän kirkkaana: jopa silloin kun Jumalan tekopyhyys ja Luciferin tuska alkavat valoa himmentää, antaa sille maallisia sävyjä. Teksti suorastaan itkee, koska tietää, mikä lopputulema Luciferilla tulee olemaan: me kaikki tiedämme Saatanasta, Paholaisesta, Jumalan vastakohdasta. Me kaikki olemme maalanneet piruja seinille, puhisseet vanhasta vihtahoususta. Mutta miksi kutsua Jumalaa vain ja ainoastaan hyväksi? Miksi kutsua Saatanaa vain ja ainoastaan pahaksi? Eikö universumin koko pointti ole olla monien asioiden summa, mustaa ja valkoista ja harmaata niiden yhdistyessä ja niiden välissä? Ei yhtä voi olla ilman toista. Emme ole lampaita, jotka sokeana seuraavat Luojaansa. 

Tämä on toki vain tulkintani ja oma ajatukseni Luciferin tarinasta: nuoresta enkelistä, jonka ainoa rikos oli rakastua, kysyä kysymyksiä: miksi minä olen tällainen? Miksi teit minusta tällaisen? 


Kun karkottamisen hetki kirjassa tulee, se on toki odotettu, mutta silti pysäyttää. Lucifer haluaa repiä Taivaan riekaleiksi, katkeruus kalvaa herkkää sydäntä. Hän käärii sen orjantappuraan ja nauraa, kun hän putoaa ja putoaa ja putoaa, kohti alkukantaista Maapalloa, sen alkukantaista ja kukoistavaa puutarhaa. Hän on vapaa, mutta hinta siitä on ollut kova. Hän vuotaa nyt verta, katkeruus sydämessään ja hänen siipensä ovat rikki. 


Kirja on ihan käsittämättömän upea. Pidin taukoja sen lukemisesta, ihan vain vetääkseni henkeä, kun Taivaan rauha alkaa rakoilla, sen pinta särkyä paljastamaan mätänevän kuorensa. Tiesinhän, että kyse on Luciferin karkotuksesta, mutta silti herkkäsydämiselle, lempeälle nuorukaiselle toivoo parempaa. Tuntuu, etteivät mitkään sanat oikein riitä kuvaamaan sitä, miten kirja kaivautui sisimpääni ja asettui taloksi. 


Piirsin myös Luciferista pienen kuvan ja olen iloinen, että kirjailija itse näki sen. :) 

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Sateenkaaren alla: kirjavinkkejä

Huom: kirjoissa ei järin usein sanota suoraan, mihin "seksuaalisuuslokeroon" henkilö lukeutuu. Seksuaalisuus on kuitenkin sellainen vyyhti, että sen läpikäymisessä menisi koko elämä. Yritänkin lisätä tarpeen vaatiessa linkkejä, jos tämänkin postauksen lukijaa kiinnostaa opiskella!

Osasta näistä tullee oma arvostelupostauksensa joskus myöhemmin, mutta nyt riittää vain lyhyt lista. ♥


 Lesbo/sapphic (sapphicilla ei ole oikein järkevää suomenkielistä sanaa, mutta sana tulee Antiikin Kreikan runoilija Sapphosta, jonka naisrakkaudesta kertovat runot ovat jääneet kulttuurihistoriaan)

Caitlin Starling: The Luminous Dead. Tunnelmallinen kauhutrilleri luolatutkija Gyrestä, salaisuuksia mukanaan kantavasta naisesta, joka päätyy tutkimaan omalaatuista luolasysteemiä. Ainoana oppaana mukana on radioyhteys pinnalle naiseen nimeltä Em, jolla on omat luurangot kaapissaan. Aikuisille, Kauhu, Scifi. Varoituksena kehokauhu (body horror, ruumiille tapahtuu jotakin groteskia, omituista, kammottavaa). 

* Amal El-Mohtar & Max Gladstone: This Is How You Lose The Time War. Minkään juonenkäänteen paljastaminen tästä pilaisi kokemuksen, joten... Red ja Blue, kaksi silkkiäänistä naista, ovat toistensa vihollisten leivissä keskellä ajan läpi kulkevaa sotaa. Scifi, Aikamatkustus, Romanssi. 

* Audrey Coulthurst: Of Fire And Stars. Prinsessa Dennaleialla on salaisuus, joka voi vaarantaa hänen elämänsä. Se kuitenkin purkautuu ihon alta, kun hän tutustuu kihlattunsa sisareen, omapäiseen prinsessa Mareen. Fantasia, Young Adult, Romanssi. 

* Emily Skrutskie: The Abyss Surrounds Us. Cassandran perhe on kasvattanut ja kouluttanut merihirviöitä merirosvojen metsästystä varten jo kauan: mutta onnettomuus ja salaliitto sysää Cassandran suoraan merirosvojen syliin. Young Adult, Scifi, Romanssi

* Marie Rutkoski: The Midnight Lie. Raskaiden sääntöjen alaisena elävä Nirrim ei juuri haaveksi muutoksista. Hurrikaanin lailla hänen elämäänsä pyyhältävä matkaaja Sid sytyttää hänessä kuitenkin halun löytää jotakin parempaa. Young Adult, Fantasia, Romanssi. Varoituksena Nirrimin kokema verbaalinen ja fyysinen pahoinpitely ja henkinen manipulointi perheenjäsenen suunnalta, sekä homofobia.

Gay/Homoseksuaali

* Maggie Stiefvater: Call Down The Hawk. The Raven Cycle-sarjan jatko, mutta toimii myös itsenäisesti. Päähenkilönä toimii monisävyinen, kipinöivä unennäkijä Ronan, joka sotkeutuu erikoiseen tapahtumavyyhtiin. Myös univoimat uhkaavat karata käsistä. Onneksi uusiin tuttaviin voi luottaa - vai voiko? Mukana menossa omien ongelmiensa kanssa painiva poikaystävä Adam. Fantasia, Young Adult, New Adult. Varoituksena lievä kehokauhu.

* T. J. Klune: Wolfsong. Pikkukaupungin poika Ox avaa sydämensä naapurinpojalle ja tämän salaperäiselle perheelle. Murha ja kosto pian repivät pojista miehiksi kasvaneet erilleen, mutta sudenlaulu tuo heidät kuitenkin takaisin yhteen. 
Adult, Fantasia, Ihmissudet, Romanssi. Varoituksena graafinen väkivalta, homofobia.

* Bill Konigsberg: The Music of What Happens. Maxin ei ollut tarkoitus viettää polttavan kuumaa kesää tuhoontuomittua ruokarekkaa (food truck) hoitamassa, alakuloisen Jordanin kanssa, mutta niin kuitenkin käy. Jordan ja Max hengaavat erilaisissa ympyröissä, mutta huomaavat pian, että yhteistä löytyy enemmänkin. Young Adult, Modern, Food. Varoituksena, homofobiaa, viitataan myös Maxin kokemaan rasismiin. 

💜 Biseksuaali 

* Malinda Lo: Adaptation. Lukiolaistyttö Reese ja luokkatoveri David heräävät erilaiseen todellisuuteen onnettomuuden jälkeen. Linnut syöksevät itsensä lentokoneita päin, ja kukaan lääkäri ei suostu kertomaan totuutta Reeselle tai Davidille. Pinnan alla kytee salaliitto, johon liittyy suloinen uusi tuttavuus Amber. Scifi, Young Adult, Polyamoria. 

* Casey McQuinston: Red, White and Royal Blue. Se todellisuus, jota ansaitsisimme elää tällä hetkellä. Yhdysvaltain ensimmäisen naispresidentin parikymppinen poika Alex kohtaa Walesin pidättyväisen prinssi Henryn. New Adult, Romanssi, Politiikka. Varoituksena homofobia ja viitattu auktoriteettihahmon tekemä seksuaalinen hyväksikäyttö. 

* C. S. Pacat: Captive Prince-trilogia. Kaksi maata, kahtia jakautunut valtakunta. Kaksi prinssiä, molemmat omissa kahleissaan. Petetty kruununprinssi Damen lähetetään orjaksi maansa veriviholliselle, käärmeenpesään  prinssi Laurentille. Molemminpuolinen viha jää kuitenkin pian toissijaiseksi, kun paljastuu molempien yhteinen vaarallinen vihollinen. Erittäin hitaasti syttyvä vihollisista rakastajiksi-romanssi, aikuisille fantasiapolitiikkaa ja hovijuonittelua. 
    Varoituksena, trilogia käsittelee paljon raskaita teemoja, kuten orjuutta, prostituutiota, lapsuudenaikaista seksuaalista hyväksikäyttöä, pedofiliaa ja sen seurauksia, surua, muita traumoja, graafista väkivaltaa ja aikuisten välistä seksuaalista hyväksikäyttöä. Huomioitavaa on, että Damen on alisteisessa asemassa trilogian alussa ja Laurentilla on valta hänen ylitseen, joten jos tämä tekee olosi epämukavaksi, en suosittele trilogiaan tarttumista. 

💗 Trans (Trans voi toimia myös sateenvarjoterminä, joten myös muunsukupuoliset lukeutuvat tähän osioon)

* Linsey Miller: Mask of Shadows & Ruin of Stars. Salamurhaaja Sallot Leon on koston tiellä murhatun perheensä ja tuhotun maansa vuoksi. Sal on genderfluid (tälle en ole löytänyt fiksua suomenkielistä sanaa, muunsukupuolinen ei oikein istu), eli binäärisen sukupuolikäsityksen (= "on vain mies ja nainen") ulkopuolella omalla tavallaan. Kirjat käsittelevät muutenkin sukupuoli-identiteettiä fantasian keinoin. Fantasia, politiikka.         Varoituksena väkivalta, kehokauhu, transfobia. 

* Laura Lam: Micah Grey-trilogia. Gene on jumissa perheessä ja elämässä, joka ei hyväksy häntä sellaisena kuin on: tyttönä kasvatettu, kehossa, joka ei ole aivan täysin nainen, eikä täysin mies. Gene pakenee perhettä, mutta ei voi paeta syttyviä taikavoimiaan, jopa uudessa identiteetissään sirkusakrobaatti, myöhemmin taikurin apulainen, Micah Greynä. Young Adult, Fantasia.
    Varoituksena transfobia (Micahin äiti suhtautuu lapsensa kehoon kuin objektiin, ja on kasvattanut hänet tyttönä), väkivalta.


💋 QA+ (erilaisia nimikkeitä syntyy paljon ja niitä on sen verran runsain mitoin, että pidättäydyn kaikkien lisäämisestä omaksi osiokseen. Myöskään kirjallisuutta ei taida löytyä ihan jokaiselle.)

* Nora Sakavic: All For The Game-trilogia. Luurankoja kaapissaan piilotteleva Neil on pakomatkalla sarjamurhaajaisältään, Baltimoren Teurastajalta, ja ypöyksin. Mutta menneisyys saa kiinni ennemmin kuin myöhemmin ja Neilin on kohdattava niin murhaajaisänsä, uusi urheilutiiminsä, kuin lämpenevät tunteet tiimitoveri Andrewia kohtaan. (Neil on demiseksuaali.) New Adult, Sports, Thriller.
    Huom! Trilogia sisältää monia raskaita aiheita: graafista väkivaltaa, lapsuudenaikaista seksuaalista hyväksikäyttöä, psykologista ja fyysistä hyväksikäyttöä, mielen sairauksia, raiskausta, huumeidenkäyttöä, seksuaalista häirintää, murhaa, homofobiaa, kidutusta. (Pidempi lista kuvauksineen löytyy englanniksi esimerkiksi täältä.) 

* Riina Mattila: Järistyksiä. Ensirakkauden tuntemuksia uudessa lukioyhteisöissä Eelian näkökulmasta: Eelian, joka ei tunne olevansa tyttö eikä poika. 

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Sateenkaaren alla: Pride-kuukaudesta ja kirjoista

Kesäkuu on oivaa alustaa Pridelle. Pride on valikoitunut sateenkaariyhteisön (tai millä nimellä sitä haluaa kutsua, kukin tyylillään - itse pidän sateenkaari-sanasta) sanaksi ihan syystä: Pride alkoi kapinasta, mellakasta, poliisiratsiasta vuonna 1969, oikeudesta olla mitä on, rakastaa itseään sellaisena kuin on, maailmassa, joka yhä yrittää musertaa sateenkaariyhteisön oikeuksia. Vuosikymmenten myötä siitä on tullut kulkue, paraati, juhla, äänekäs ja värikäs, muistutus siitä, että me olemme täällä, tulemme aina olemaan täällä ja olemme aina olleet täällä. 

Heteroseksuaalisuus ei ole oletus eikä pitäisi ollakaan. Kenenkään seksuaalinen suuntautuminen ei tee hänestä parempaa. Sateenkaaren alle kuuluvien ihmisten oikeuksia on poljettu ja poljetaan yhä: esimerkiksi mustia trans naisia murhataan Yhdysvalloissa hälyttäviä määriä, ja maailmassa on yhä maita, joissa homoseksuaalisuus on kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä. 

Tästä Pridessa on kyse. Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys. Sateenkaaren alle kuuluvat luokat, suomalaisittain HLBT+ (englanniksi sama rivistö kuuluu LGBT+), ovat olleet osa ihmisidentiteettiä siitä asti kun ihminen kykeni olemaan tietoinen itsestään. Ne eivät ole trendi. Me emme ole trendi, uhka ihmiskunnalle tai "perinteisille perhearvoille", tai "uhka lapsille", tai ole tuhoamassa nykyaikaista yhteiskuntaa. (Henkilökohtaisesti kyllä, jos yhtään katsoo uutisia, asuit missä maassa vain, niin jokin yhteiskunta kyllä ansaitsee tulla tuhotuksi ja uudelleenrakennetuksi - miksi tällä vuosisadalla enää hyväksytään jotain niin turmelevaa kuin homofobia tai transfobia?)

Siksipä aloinkin suunnitella pientä kirjalistaa kirjoista, joissa päähenkilö kuuluu johonkin sateenkaarinimikkeen alle. Sivuhahmoina (usein stereotyyppisinä, muutaman lauseen omaavina, vähemmistökiintiön täyttäjinä) sellaisia kyllä on, suurenevassa määrin, mutta päähenkilöinä vielä vähemmän. Toki itselläni on omat kriteerit sille, mitä pidän hyvänä kirjana, etenkin representaation ohella. (Oma suhtautuminen biseksuaalisuuteeni kun on vähän sellainen hälläväliä :D) On sitä silti mukava nähdä lgbt+n alle kuuluva päähenkilö, joka on kirjoitettu siten miten hahmot aina pitäisi kirjoittaa: eläväksi, tuntevaksi (ehkä samaistuttavaksikin?) henkilöksi. 

Huom: pääasiassa kirjat ovat englanniksi, koska sellainen kirjallisuus mistä itse tykkään tuppaa olemaan kääntämätöntä - tai suomikirjailijat eivät vain kirjoita. ;) 

Seuraavassa postauksessa sitten kirjoja, koitan nyt sysäistä ainakin ekat neljä kirjainta samaan <3

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Wilder Girls: maailmanloppu ei tule yksin

En pääasiallisesti lue dystopiaan sijoittuvia kirjoja, tai muutenkaan maailmanlopusta kertovia. Oikean maailman meno on mennyt niin hulluksi, että kirjat ovat mulle rakkain ja tärkein pakokeino siitä: en kaipaa muistutusta kaikesta roskasta, mitä maailmalla tapahtuu. Joten Wilder Girls pysyikin "luen sitten joskus"-listalla pitkän aikaa: se, kuten moni muukin, löytyi Goodreads-sivuston lukuisista kirjalistoista.



Dystopia-kirjoja vältellessäni, en kuitenkaan vältä kauhua. Olen kauhu-genren suuri ystävä, mutta kauhukirjallisuutta on tullut kulutettua suhteellisen vähän. Wilder Girlsin voikin parhaiten luokitella nuorisokauhuksi: kuin nuoremmaksi, ajankohtaisemmaksi versioksi Hävitys-teoksesta. En liiemmin halua vertailla teoksia toisiinsa, koska niiden kohdeyleisöt ovat erilaiset, niiden teemat toki sivuavat toisiaan ja molemmissa on samoja piirteitä, mutta Wilder Girls tuntuu persoonallisemmalta ja läheisemmältä. Siinä missä Hävitys-teoksen naisryhmällä ei ollut nimiä - vain ammattinsa -, Wilder Girlsin tytöistä nimetään useita. Vain mystinen Headmistress (rehtori) pysyy Headmistressinä koko teoksen ajan. Tytöt ovat pääasiallisesti kaikki teini-ikäisiä, ja suurimman osan ajasta seurataan nuorta aikuista Hettyä ja hänen ystäväänsä Byattia.

Wilder Girlsin tarina tapahtuu saarella, yksityisessä tyttökoulussa. Erikoinen sairaus on iskenyt suurimpaan osaan maailmasta, kuin myös saareen, ja eloonjääneet ovat päätyneet elämään jatkuvassa kamppailussa niin itseään, kuin näkymätöntä vihollistaan vastaan. Toxiksi nimetty sairaus aiheuttaa erilaisia oireita eri ihmisille, ja käy myös luonnon kimppuun. Se aiheuttaa esimerkiksi rajuja vapinoita ja kouristuksia, sekä fyysisiä mutaatioita. Kukaan tytöistä ei ole siitä vapaa. Tyttöjen koulu on saarrettu ylikasvaneen luonnon ja mutatoituneiden eläinten toimesta. Ainoa tapa, millä he saavat ruokaa ja muita tarvikkeita, on välillä tapahtuva lähetys mantereelta, jonka ainoa jäljelle jäänyt opettaja noutaa parin apulaisena toimivan tytön kanssa.
Koulussa on militaristinen työjärjestys, ja ruoka on tarkkaan säännösteltyä.

Koska kirja ei ole kovin pitkä, kaksi hahmoa riittävät näkökulmien antajiksi. Heidän äänensä ovat tarpeeksi erilaiset, että heidän lukujaan on helppo seurata. Hetty, jonka äänellä aloitetaan, on päättäväinen ja välittävä, mutta tarpeen tullen brutaali. Tox on vienyt Hettyltä näön toisesta silmästä. Brutaali elämäntapa on kovettanut tytöstä sotilaan. Toinen päähenkilö on Byatt, Hettyn tärkein ystävä. Tyttöjen suhde on elämäntilanteesta huolimatta lämmin, ja toisesta ihmisestä haetaankin turvaa ja tukea ja seuraa. Vihjeitä on myös romanssista, mutta se jää lukijan mielikuvituksen varaan. Kolmantena heidän mukanaan pyörii Reese, jonka käsi on jäänyt suomuiseksi ja hopeiseksi Toxin jäljiltä. Reese jää hieman vaikeaksi tulkita, vaikka hän näyttäytyykin kirjassa paljon. Reesen ja Hettyn välille syntyykin romanssinpoikanen, joka ei valitettavasti puhkea täyteen kukkaansa, koska tyttöjen saarrettu elämä joutuu vaikeuksiin.

Kirjoitustyyli on melko yksinkertainen, mutta soljuva. Hahmojen mielentilan järkkyessä, myös kirjoitustyyli muuttaa muotoaan: tyylikeino, josta itse pidän kovasti. Hetty ystävineen tekevät parhaansa dystooppisessa tilanteessaan, myös osoittavat itsekkyyttä ja brutaaliutta. Kirja onkin myös yllättävänkin väkivaltainen, ja Toxin oireet vaihtelevatkin pienestä ja harmittomasta suuriin ja kuvottaviin. Erään kohtauksen karhu tuokin kammottavan elävästi mieleen Hävitys-elokuvan karhukohtauksen.... vaikka kirja voikin tulla luokitelluksi YAksi, en suosittelisi kovin herkälle lukijalle.

Kirja käsittelee luonnon ja ihmisen vaikutuksia toisiinsa, kuolemaa, käyttäytymistä uhkaavan lopun edessä, ripauksella tyttöjen välistä ystävyyttä ja rakkautta. Wilder Girls on brutaali ja kaunis, ja ainakin itse toivoin Hettyn ja Byattin ja Reesen saavuttavan päämääränsä.

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Red, White & Royal Blue: politiikkaa, romanssi ja suuria tunteita

välihuomautus, olen kirjoittanut suomeksi kuukausia melkein pelkkiä tieteellisiä tekstejä, joten suomenkieleni on jumittunut tönköhköön tyyliin. Eh. Koittakaa pärjätä. :'D

"Oh my God, this is like all those romantic comedies where the girl hires a male escort to pretend to be her wedding date and then falls in love with him for real."
"That is not at all what this is like." 


Huom! pyrin pitämään kaikki arvosteluni mahdollisimman spoilerivapaina.


Myönnetään aluksi, että saatan olla lukijana vähän nirso. Tuomitsen kirjoja kansien perusteella, takakannen tekstien perusteella, enkä aina kiinnitä huomiota kirjaan, jonka kuvaus ei miellytä. Casey McQuistonin Red, White & Royal Blue-teokseen törmäsin jo aiemmin, mutta en kiinnittänyt huomiota siihen, olettaen, ettei politiikan ja nykyajan parikymppisten ympärillä pyörivä romanssi jaksaisi pitää mielenkiintoa yllä. Etenkin, koska politiikkaa nykyaikana seuratessa olotilani on lähinnä turhautumista ja ärsyyntymistä. Ja hämmentymistä, etenkin kun katsoo mitä rapakon taakse kuuluu... mutta se ei ole tämän blogin teema, eikä tule olemaan. Joten ei hätä ;)

Kuitenkin, kiitos Audible-sovelluksen kokeilujakson, päädyin pistämään kyseisen kirjan kuunteluun. Nopeasti päädyin tarinaan mukaan: tähän optimistiseen vaihtoehtoiseen todellisuuteen, missä tämän päivän Amerikka näyttäytyy monivärisempänä. Red, White & Royal Bluen keskiössä on Alex Claremont-Diaz, Amerikan istuvan presidentin Ellen Claremontin poika, sekä Walesin hurmaava prinssi Henry. Ympärillä pyörii toki monia muitakin monitasoisia hahmoja, mutta Alexin ja Henryn suhde on tarinan pääpiste. Keskitynkin tässä pienessä arvostelussa pääasiallisesti heihin.

Henry & Alex & muut

Kun kirjan hahmo on rikas, tai muuten vain korkeassa asemassa yhteiskunnassaan, koen, että häneen on vaikea samaistua. Tosimaailman uutisia lukiessa, tulee liian usein todettua, että tarpeeksi omaisuutta itselleen haalinut henkilö ei välttämättä edes muista miten me "tavalliset tallaajat" tulemme toimeen - vai tulemmeko lainkaan. Tämän kirjan hahmojen osalta, etenkin Alexin perheen osalta, samaistumista ja heihin kiintymistä edesauttaa se, että heidän lähtökohtansa ovat nöyrät. Toki näin suomalaisena, tiedän vain muiden sanomisten kautta elämästä Amerikassa, mutta koen, että Alexin perheen tarina ns. ryysyistä rikkauksiin, kuitenkin yhä muistaen lähtökohtansa, on tärkeä. Raha ei tuo onnea, sen ei pitäisi muuttaa ihmistä. Alex voi olla rikas, kaunis ja kuuluisa, mutta hänellä on omat arvokkaat muistonsa, halunsa, arvostuksensa synnyinkaupunkiaan kohtaan.

Henry on siinä mielessä vastakohta, että hän on monarkian osasena syntynyt niin sanotusti kultalusikka suussa. Henrylle rikkaus asettaa rajoituksia, hänen asemansa prinssinä lokeroi hänet paljon rankemmin kuin Alexin ympäristö Alexin. Alexia ja hänen sisartaan Junea ja ystäväänsä Noraa voidaan riepotella skandaalinhakuisilla artikkeleilla, ja äidin presidenttikauden jatko voi riippua pienistäkin asioista, mutta Alex voi pysyä omana itsenään. Henry sen sijaan on asetettu kultaiseen häkkiin, tietylle tielle, jota seurata. Hänen omat toiveensa, halunsa, kiinnostuksensa on sysätty pois päiväjärjestyksestä.

Isona osana molempien tarinaa on, rakkaustarinan ollessa kyseessä, seksuaalisuus. Henry tietää olevansa homo, on tiennyt jo pitkään, mutta joutuu pitämään sen salassa kuin se olisi jotakin häpeällistä. Itse homous ei aiheuta Henrylle itselleen häpeää, mutta häntä on kielletty tuomasta sitä esille: joutuupa prinssi treffeille lukuisten naisten kanssa, ihan pitääkseen yllä kuvaa täydellisen stereotyyppisestä brittiprinssistä. Alex taasen ei tunnu juuri edes ajatelleen omaa seksuaalisuuttaan: kahdenkympin ylittäneellä, päättäväisellä ja rennolla nuorella politiikolla on ollut niin monta rautaa tulessa, että ihmissuhteet ovat jääneet vähäisiksi. Herääminen omaan biseksuaalisuuteen tapahtuu kirjan aikana, suureksi osaksi kiitos prinssi Henryn. Pidin itse todella ilahduttavana, että biseksuaalisuuteen suhtauduttiin kirjassa yhtenä osana ihmisen luonnollista seksuaalisen suuntautumisen kaarta: liian useasti seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen tuntuu jäävän vain homo vs hetero-vastakkainasetteluun.

Herääminen biseksuaalisuuteen aiheuttaa Alexille toki omat hämmennyksensä, mutta kiitos tukevan kotijoukon, oman nopean älyn ja hurmaavan Henryn, Alex voi sanoa sen ääneen.

"I am the First Son of the United States, and I'm bisexual. History will remember us."
En ole itse kiinnostunut pelkästään seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisen ympärillä pyörivistä ahdistavista ollakko vai eikö olla-tarinoista, joten koin todella piristävänä, että Henryn ja Alexin romanssin konfliktit tulivat pääasiallisesti ulkopuolelta. McQuiston kirjoittaa niin Alexin kuin Henryn, kuin muidenkin hahmojen, tunteet ja suhteet aidosti ja lämpimästi. Kaikilla on omat tarpeensa ja omat elämänsä, enkä kokenut juuri ketään yksitoikkoiseksi tai turhanpäiväiseksi. Sekä Henryllä että Alexilla on omat lähipiirinsä, Alexilla tukeva, lämmin ja rakastava, Henryllä jäykkä ja vanhanaikainen, mutta myös häneltä löytyy tukijoita: pikkusisko Bea ja paras ystävä Pez.  Oma suosikkini molempien taustajoukoista on kyllä Alexin topakka sisko June - ja Alexin äidin Deputy Chief of Staff Zahra. Google kertoo, että Chief of Staff tarkoittaa kansliapäällikköä. Zahra on hyvin teräväkielinen, voimakas nainen, joka pitää Alexin perheen aisoissa.

Kuten todettua, rikkaisiin, kauniisiin hahmoihin on joskus vaikea samaistua. Mutta koin Alexin ja Henryn tovereiden kanssakäymisistä hehkuvan aitoa lämpöä, ja tekstistä aitoa rakkautta näitä hahmoja kohtaan. He voivat olla fiktiivisiä, mutta heidän kohtalonsa ovat oikeiden ihmisten kohtaloita. Ihmisen seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisen kirjavuus on ollut fakta siitä asti, kun ihminen tuli itsestään tietoiseksi. On mukava lukea viimekin tänä päivänä useakin kertomus, missä tarinan keskiössä, onnellisen loppunsa saamassa on myös muu kuin valkoinen heteropari.

Yhteenvetona

Tällaisia kirjoja tarvitaan lisää. Kirjailijaa itseään lainatakseni, tämän on tarkoituskin olla katsaus maailmaan, joka on omamme, mutta optimistisempi. Sellainen, missä Valkoisessa Talossa on nainen, kovalla työllä asemansa ansainnut. Sellainen, missä antiikkisen monarkian perillinen voi saada vanhan monarkian taipumaan. Red, White & Royal Blue on toiveikas, kuumottava, hauska ja hurmaava rakkaustarina paremmasta huomisesta.

Kysymyksiä? Kommentteja? En halua tehdä näistä postauksista ihan mitään hirmuisia romaaneja, joten lätisen ne pääasialliset ajatukseni vain. :) ♥

Ps. kirja löytyy ainakin Pirkanmaan kirjastosta niin fyysisenä painoksena kuin e-kirjana!

lauantai 28. joulukuuta 2019

Esittely

Hei vaan sinulle, lukija ♥

Olen yrittänyt vuosien mittaan perustaa useampaakin blogia, mutta yleensä ne ovat jääneet ensiaskeleihin, kun oikeaa ideaa ei ole löytynyt - tai motivaatio on vain loppunut kesken. Olen kirjoittanut, noh, siitä asti kun opin kirjoittamaan, joten se ei liene ollut se suurin este. Toivon kovasti, ettei tällekin blogille tapahdu mystistä äkkikuolemaa... tarkoituksena on kuitenkin pitää itselleni jokin paikka, mihin kirjoitella vaikkapa kirja-arvosteluita ja muutenkin pohdiskella kirjoja ja kirjallisuutta ja vaikkapa jotakin mielenkiintoisia teemoja, mitä tulee mieleen!

Tämä toimii myös hyvänä vastapainona sille, että yliopisto-opiskelijana joudun paljonkin raapustelemaan suomeksi tieteellisiä tekstejä, joten suomeksi kirjoittaminen on jäänyt vähän tökeröksi. Ehkä tämän blogin innoittamana jaksan taas aloittaa isomman suomenkielisen tarinankirjoitusprojektinkin :)

Päädyin käyttämään tämän blogin yhteydessä Mielikki-nimimerkkiä, viitaten muinaissuomalaiseen metsän jumalattareen. Muinaissuomalainen usko ja muutenkin niin sanotut pakanauskonnot ovat olleet mielenkiinnon kohteina hyvin pitkään, joten Mielikki tuntuu luontevalta valinnalta. Esiintyypä tuo mystinen jumalatar myös omassa kirjanrääpäleessäni. ;)

Mulla on paljon ajatuksia kirjoista, koska ne on olleet yksi rakkaimmista asioista mulle siitä asti kun opin lukemaan joskus ennen ekaa luokkaa. Kirjat on aina tarkoittaneet pakopaikkaa, kun ympäröivä maailma ei ole ymmärtänyt tai on tuntunut turvattomalta. Kirjoista mä olen oppinut kieliä, sanoja ja ennen kaikkea, rikastuttanut omaa mielikuvitustani. Olen lukenut tuhansia kirjoja elämäni 29 vuoden aikana, joten sanottavaa riittää.

Lisättäköön, että luen aika pitkälti fantasia/scifiä, faktuaalinen kirjallisuus ei erityisemmin kiinnosta, ellei kyseessä ole erityisen mielenkiintoinen kirjailija tai jokin henkilöhahmo. Lienee montakin syytä, miksi luen pääasiallisesti vain mielikuvituksellista fiktiota, mutta yksi suurimmista lienee se, että reaalimaailman tapahtumat tuottavat välillä tarpeettomia negatiivisia tunteita, kuten avuttomuutta. Enemmän kuin elokuvat, tv-sarjat tai mikään muu, kirjan lukeminen on dialogia lukijan ja kirjoittajan tai/sekä kirjoittajan luomien hahmojen välillä. Teksti tuo esiin vaikkapa hahmojen ulkonäön, tapahtumat ja niin edelleen, mutta lukija on se, jonka mielessä tapahtuu: joka tuntee tunteet, ehkä ne, mitä kirjoittaja on halunnut, että lukija tuntee, tai ne, joita ei ole haluttu tunnettavaksi.

Kirja tarkoittaa minulle lämpöä, lepohetkeä, rakkautta omaan mieleeni, rakkautta tarinoihin. Olen aina ollut se luokan "outo tyttö", lukutoukka, heppatyttö, animehullu ja mitä vielä. Kirjat ja niiden tarjoamat maailmat ovat auttaneet muistuttamaan, että on aikoja ja hetkiä, jolloin sankari voi olla kuka vain- jolloin pienelläkin teolla on merkityksensä, jolloin yksikin katse voi merkitä mitä vain.

Odotan innolla, mihin asti jaksan tätä blogia viedä. ;)

Rakkaudella, Mielikki. ♥

Angels Before Man: olemassaolon kyseenalaistamista, olemassaolon sietämätöntä kauneutta

 Törmäsin tähän kyseiseen kirjaan (suureksi häpeäksi...) Tiktokissa. Kirjoittaja on nuorukainen itse ja Angels before man on hänen esikoisen...