Wilder Girls: maailmanloppu ei tule yksin

En pääasiallisesti lue dystopiaan sijoittuvia kirjoja, tai muutenkaan maailmanlopusta kertovia. Oikean maailman meno on mennyt niin hulluksi, että kirjat ovat mulle rakkain ja tärkein pakokeino siitä: en kaipaa muistutusta kaikesta roskasta, mitä maailmalla tapahtuu. Joten Wilder Girls pysyikin "luen sitten joskus"-listalla pitkän aikaa: se, kuten moni muukin, löytyi Goodreads-sivuston lukuisista kirjalistoista.

Dystopia-kirjoja vältellessäni, en kuitenkaan vältä kauhua. Olen kauhu-genren suuri ystävä, mutta kauhukirjallisuutta on tullut kulutettua suhteellisen vähän. Wilder Girlsin voikin parhaiten luokitella nuorisokauhuksi: kuin nuoremmaksi, ajankohtaisemmaksi versioksi Hävitys-teoksesta. En liiemmin halua vertailla teoksia toisiinsa, koska niiden kohdeyleisöt ovat erilaiset, niiden teemat toki sivuavat toisiaan ja molemmissa on samoja piirteitä, mutta Wilder Girls tuntuu persoonallisemmalta ja läheisemmältä. Siinä missä Hävitys-teoksen naisryhmällä ei ollut nimiä - vain ammattinsa -, Wilder Girlsin tytöistä nimetään useita. Vain mystinen Headmistress (rehtori) pysyy Headmistressinä koko teoksen ajan. Tytöt ovat pääasiallisesti kaikki teini-ikäisiä, ja suurimman osan ajasta seurataan nuorta aikuista Hettyä ja hänen ystäväänsä Byattia.

Wilder Girlsin tarina tapahtuu saarella, yksityisessä tyttökoulussa. Erikoinen sairaus on iskenyt suurimpaan osaan maailmasta, kuin myös saareen, ja eloonjääneet ovat päätyneet elämään jatkuvassa kamppailussa niin itseään, kuin näkymätöntä vihollistaan vastaan. Toxiksi nimetty sairaus aiheuttaa erilaisia oireita eri ihmisille, ja käy myös luonnon kimppuun. Se aiheuttaa esimerkiksi rajuja vapinoita ja kouristuksia, sekä fyysisiä mutaatioita. Kukaan tytöistä ei ole siitä vapaa. Tyttöjen koulu on saarrettu ylikasvaneen luonnon ja mutatoituneiden eläinten toimesta. Ainoa tapa, millä he saavat ruokaa ja muita tarvikkeita, on välillä tapahtuva lähetys mantereelta, jonka ainoa jäljelle jäänyt opettaja noutaa parin apulaisena toimivan tytön kanssa.
Koulussa on militaristinen työjärjestys, ja ruoka on tarkkaan säännösteltyä.

Koska kirja ei ole kovin pitkä, kaksi hahmoa riittävät näkökulmien antajiksi. Heidän äänensä ovat tarpeeksi erilaiset, että heidän lukujaan on helppo seurata. Hetty, jonka äänellä aloitetaan, on päättäväinen ja välittävä, mutta tarpeen tullen brutaali. Tox on vienyt Hettyltä näön toisesta silmästä. Brutaali elämäntapa on kovettanut tytöstä sotilaan. Toinen päähenkilö on Byatt, Hettyn tärkein ystävä. Tyttöjen suhde on elämäntilanteesta huolimatta lämmin, ja toisesta ihmisestä haetaankin turvaa ja tukea ja seuraa. Vihjeitä on myös romanssista, mutta se jää lukijan mielikuvituksen varaan. Kolmantena heidän mukanaan pyörii Reese, jonka käsi on jäänyt suomuiseksi ja hopeiseksi Toxin jäljiltä. Reese jää hieman vaikeaksi tulkita, vaikka hän näyttäytyykin kirjassa paljon. Reesen ja Hettyn välille syntyykin romanssinpoikanen, joka ei valitettavasti puhkea täyteen kukkaansa, koska tyttöjen saarrettu elämä joutuu vaikeuksiin.

Kirjoitustyyli on melko yksinkertainen, mutta soljuva. Hahmojen mielentilan järkkyessä, myös kirjoitustyyli muuttaa muotoaan: tyylikeino, josta itse pidän kovasti. Hetty ystävineen tekevät parhaansa dystooppisessa tilanteessaan, myös osoittavat itsekkyyttä ja brutaaliutta. Kirja onkin myös yllättävänkin väkivaltainen, ja Toxin oireet vaihtelevatkin pienestä ja harmittomasta suuriin ja kuvottaviin. Erään kohtauksen karhu tuokin kammottavan elävästi mieleen Hävitys-elokuvan karhukohtauksen.... vaikka kirja voikin tulla luokitelluksi YAksi, en suosittelisi kovin herkälle lukijalle.

Kirja käsittelee luonnon ja ihmisen vaikutuksia toisiinsa, kuolemaa, käyttäytymistä uhkaavan lopun edessä, ripauksella tyttöjen välistä ystävyyttä ja rakkautta. Wilder Girls on brutaali ja kaunis, ja ainakin itse toivoin Hettyn ja Byattin ja Reesen saavuttavan päämääränsä.